Ison vihan aikaan liittyvät ns. pakokivet ja piilopirtit, joita on alueella useampiakin. Isoviha oll Suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen Venäjän miehitys Suomessa vuosina 1713–1721. Se päättyi uudenkaupungin rauhaan. Isoviha-nimitys on syntynyt vasta myöhemmin historioitsijoiden teksteissä – aikalaislähteissä siitä käytetään nimitystä venäläisen ylivallan aika.
Nättypiin alueella on ollut tällainen pakopaikka, piilopirtti nimeltä Läntitorppa. Keskellä metsää kasvaa yhä mustaa viinimarjaa, jonka on arveltu
liittyneen piilopirttiin, jolloin asuminen on saattanut olla myös pitempiaikaista.
Piilopirtteihin hakeuduttiin yleensä mahdollisimman kauas metsien suojaan tai soisten alueiden taakse, jolloin oli pienempi vaara joutua venäläisten käsiin. Moni tila jäi ilman isäntää ja yleensä miespuolista väkeä. Isonvihan aikana vietiin ihmisiä myös orjiksi Venäjälle. Heidät koottiin Isonkyrön vanhaan kirkkoon,
josta pitkä taival orjuuteen alkoi.